Referenssit

Takaisin

Polvien tekonivelleikkauksella jatkoa palomiesuralle

Polvien tekonivelleikkauksella jatkoa palomiesuralle
“Iso kiitos toipumisestani kuuluu leikanneelle sairaalalle ja Työplussalle.”

Minulle kerrottiin, että Suomessa ei ole yhtään polven tekonivelleikkauksen läpikäynyttä palomiestä savusukeltajana. Minä sanoin, että nyt tulee sitten ensimmäinen, naurahtaa kokkolalainen palomies Mika Aro, 56, muistellessaan ennen leikkausta hoitohenkilökunnan kanssa käymäänsä keskustelua Tampereen Tekonivelsairaalassa.

Molempien polvien nivelkulumisesta vuosikausien ajan kärsinyt Aro sanoo, että päätös leikkaukseen menemisestä ei työikäiselle palomiehelle ollut helppo.

“Jotkut lääkäreistä ja hoitajista sanoivat, että leikkauksen jälkeen en kykene enää koskaan konttaamaan tai menemään kyykkyyn. Yritinkin pitkittää leikkausta niin pitkään kuin mahdollista, ja pärjätä polvien nivelten kulumisesta johtuvien kipujen ja erilaisten liikerajoitteiden kanssa”, hän harmittelee.

Vuonna 2017 keväällä Aron vointi huononi romahdusmaisesti. Vihlova kipu esti lopulta kaikenlaisten ääri- ja sivuttaisliikkeiden tekemisen, ja jopa autossa jalan kytkimelle nostaminen tuotti vaikeuksia.

“Polvistani otetut röntgenkuvat osoittivat, että tilanne oli edennyt niin pahaksi, että polvessa luunpäät vastasivat jo toisiinsa.”

Työterveyslääkärin Arolle aiemmin suosittelemaa polvien niveliä hoitavaa lääkeinjektiota ei voitu sen vuoksi enää antaa. Kun leikkaus oli ainoa jäljellä oleva vaihtoehto, Aro halusi, että molemmat polvet leikataan samassa leikkauksessa.

“Leikkaus oli aamukahdeksalta ja viideltä iltapäivällä hoitajat toivat Eva-kävelypöydän eteeni ja sanoivat, että nyt noustaan ylös”, hän muistelee hymyillen.

Palomies Mika Aro kuntoutui täysin molempiin polviin samanaikaisesti tehdystä tekonivelleikkauksesta. “Jotkut lääkäreistä ja hoitajista epäilivät, että leikkauksen jälkeen en kykenisi enää koskaan konttaamaan tai menemään kyykkyyn.”

Kuntoutukseen vahvasti motivoitunut Aro hankki sairaalasta kotiuduttuaan kuntopyörän, jolla alkoi polkemaan puolen vuoden ajan päivittäin. Ensimmäisenä päivänä hän ei onnistunut polkemaan ainuttakaan kokonaista polkaisua.

“Minulla oli sellainen motto, että jos harjoituksen jälkeisenä päivänä olen kipeä, seuraavan harjoituksen teen rauhallisemmin. Pidin kuitenkin aina huolen siitä, että joka päivä tein jotain. Pikkuhiljaa jalat alkoivat taipumaan yhä enemmän.”

Kuntoutumisen aikana Aro kävi säännöllisesti työfysioterapeutin vastaanotolla.

“Hän huolehti, että liikeradat pysyivät oikeina, jolloin harjoittelu oli mahdollisimman tehokasta”, Aro kiittelee.

Reilu vuosi on kulunut Arolle tehdystä polvien tekonivelleikkauksesta. Aro kykenee tekemään nyt liikkeitä, joita hän ei ole kyennyt viimeiseen 10 vuoteen tekemään. Leikkauksen jälkeen palomiehille suunnatussa polkupyörätestissä Aro kertoo polkeneensa paremmin kuin koskaan aiemmin testaushistoriansa aikana.

“Nyt pystyn juoksemaan, hiihtämään, konttaamaan ja menemään kyykkyyn – kaikkia niitäkin asioita, joita minun ei enää koskaan pitänyt kyetä tekemään”, hän iloitsee ja kertoo ison kiitoksen toipumisestaan kuuluvan leikkaavan sairaalan ja Työplussan osaavalle ja tukea antaneelle henkilökunnalle.

© 2024 Työplus Yhtiöt Oy Web design: Wikström Media