Voimaantuneena takaisin töihin
Niina Parpala työskentelee Keski-Pohjanmaan keskussairaalassa vastuualuejohtajana sekä kirurgian ja onkologian osastonhoitajana. Työ on ollut murroksessa siitä saakka, kun maakunnan oma sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite perustettiin. Parpalan kohdalla tämä on tarkoittanut työn ja vastuun merkittävää lisääntymistä. Silti hän kokee työnsä mukavaksi ja palkitsevaksi.
Parpalan paineensietokyky vietiin äärirajoille syksyllä 2018. Työnkuvan muutos ja uudet esihenkilövastuut painoivat hartioissa, mutta Parpala ei tuntenut loppuunpalamisen uhkaa. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti, kun kotona asiat lähtivät luisumaan alamäkeen.
“Perhepiiriämme kohtasi lyhyen ajan sisällä vakavia vastoinkäymisiä, joista traagisin oli tyttäreni miehen menehtyminen moottoripyöräonnettomuudessa.”
Elämisen tahti kiihtyi entisestään. Parpala muistelee tehneensä paljon työtä sekä sairaalassa että vapaa-ajalla.
“Siirsin omaa surutyötäni yrittämällä auttaa kaikkia. En huomannut, että ajoin itseni ylikuormitustilaan.”
Kunnes kesken tavallisen työpäivän kroppa lakkasi toimimasta. Parpala säikähti, soitti työterveyteen, mutta ei ottanut hoitajan kehotusta päivystykseen menosta tosissaan.
“Lähdin kotiin, mutta lopulta työterveyshoitaja pakotti minut lääkärin vastaanotolle. Vasta lääkäri sai minut tajuamaan, että en ole kunnossa. Vakuutteluni työkunnosta eivät auttaneet, lääkäri määräsi minut sairaslomalle.”
Arvokkainta oli vertaistuki
Huhtikuussa 2019 Työplussassa alkoi esihenkilöille suunnattu avokuntoutuskurssi, jolle myös Niina Parpala osallistui työterveyshoitajan kehotuksesta. Vuoden aikana kurssilaiset tapasivat yhteensä kahdeksan kertaa. Tapaamisiin sisältyi lääkärin ja psykologin luentoja esihenkilötyöhön ja siinä jaksamiseen liittyen.
“Kaikista arvokkainta oli vertaistuki. Oli antoisaa puhua samassa ammatillisessa asemassa olevien ihmisten kanssa. Huomasin, että en ollut pohdintojeni ja kipuilujeni kanssa yksin.”
Parpala kokee kurssin vaikuttaneen merkittävästi omaan toipumisprosessiin. Elämä jatkuu.
“Kurssin ensimmäisellä tapaamisella meiltä kysyttiin, mitä tavoitteita meillä kurssia kohtaan on. Minä sanoin, että haluan entisen Niinan takaisin. Että haluan kiinni normaaliin elämään. Noista sanoista on nyt reilu vuosi aikaa ja tässä ollaan. Ei ehkä ihan entisellään vielä, mutta jo paljon parempana!”
